lauantai 2. syyskuuta 2017

Maria Åkerblom ja hurja tapahtuma Suntin venevajoilla

Nyt palailen aikaisemmmin lupailemaani juttuun Maria Åkerblomista Suntin venevajoilla. Aikaisemmin olen jo kertonut, kuinka Marian toiminta keskittyi Kokkolaan. Tämä tapahtuma on yksi osa sitä.

Maria ja osa hänen lähipiiriään oli syytettynä jutussa, jossa Maria syyskuussa 1922 oli syytösten mukaan ampunut Frans Hongaa, joka puolestaan oli tätä ennen heittänyt Marian koiraan kivillä, säikytelläkseen koiran kauemmaksi hevosestaan. 

Frans ei jutusta syytteitä nostanut, mutta joku kuitenkin lähetti nimettömän kirjeen nimismies Weneliukselle ja pyysi puuttumaan asiaan oikeuden nimissä. Oikeudenkäynneiksihän se meni, tosin päähenkilöt livahtivat pois paikalta ja osa kokkolalaista lähipiiriä samoin. Weneliuksen mielestä tuntui käsittämättömältä, että Marian todistajat - noin kaksikymmentä lahkolaista , jossa mukana oli teerijärveläisiä ja alaveteliläisiäkin - olisivat kaikki olleet marjoja poimimassa kaupungin lähistöllä, kuten todistajanlausunnoissa väitettiin. Tarkemmin tutkiskeltuna ilmeni myös, että tosiasiassa monet heistä olivat olleet tapahtumahetkellä kymmenien kilometrien päässä. Joita kuita vangittiin välittömästi, mutta he kieltäytyivät puhumasta mitään.

Väärän valan tultua ilmi liikkeen johtohenkilöt olivat nopeasti kadonneet pois Kokkolasta. Heidän mukaansa lähti suuri joukko - noin 220 henkilöä - kokkolalaisia kannattajia Helsinkiin, johon oli hankittu huvila "Toivola" Kokkolalasta muuttaneiden myytyjen maatilojen avulla. Helsingissä villa Toivolan asunnossa majaillessaan Maria jäi lukuisia kertoja kiinni kangasvarkauksista. Hänet vietiin aluksi näistä tuomion saaneena lääninvankilaan, mutta myöhemmin hänet siirrettiin sieltä Kammioon - yksityiseen mieleisairaalaan Taka-Töölöön.

Kuten jo aikaisemmassa åkerblomilaisuudesta kirjoittamassani tekstissä kerroin, myös osa siipan suvusta haksahti åkerblomilaisuuteen. Osa silloisesta suvusta myös pakeni Marian mukana Helsinkiin, kun maa alkoi oikeudenkäynnin aikoihin polttaa alla. Siipan maininta siitä, että hänen isänäidin isä, "Uppi" oli suvun harvoja, jotka eivät tähän lahkon toimintaan haksahtaneet, vahvistuu ja Uppin oman pään pitäminen käy selväksi, kun siippa muistelee hänelle kerrotun, että myös Uppia yritettiin saada todistajaksi Frans Hongan ja Maria Åkerblomin väliseen tiellä tapahtuneeseen kahakkaan. Uppi oli ollut läheisellä pellolla töissä tapahtuma-aikaan, mutta kieltäytyi todistamasta mitään, koska oli ainoastaan kuullut laukauksen äänen, ei nähnyt, kuka ampui ja ketä. Hatunnosto lasteni ja siippani esi-isälle!


Vaan sairaalassa Marialla oli aikaa miettiä asioita. Maria koki edelleen nimismies Weneliuksen uhkana ja onnistui lähettämään Kammiosta pyykkivaatteidensa mukana pieniä kirjelappusia "sedälle." - käskyn metsänhoitaja Wartiovaaralle, että nimismies Wenelius oli raivattava pois päiviltä. Kirjeeseen oli piirretty havainnollisena vinkkinä raivattavana- sanan jälkeen pyssyn kuulan kuva...Marian mukaan kukaan ei myöhemmin alkaisi enää ajaa vääränvalanjuttua åkerblomilaisia vastaan, kun nimismies Wenelius olisi raivattu sivuun.

Niinpä uskolliset alaiset tekivät työtä käskettyä. Ihan nappiin suoritus ei kuitenkaan mennyt, sillä kaikkiaan Marian apurit tekivät kolme erillistä yritystä saattaa Wenelius pois päiviltä. Ensimmäisessä murhayrityksessä Wenelius yritettiin tappaa myrkyttämällä. Tämä yritys kössähti kuitenkin siihen, että palkkamurhaajaksi pestattu henkilö anasti hänelle annetut rahat ja onnistui katoamaan rahoineen päivineen.

Nyt päädyttiin siihen, että murha tuli toimittaa omien miesten avulla. Nimismies Weneliuksen veneeseen käytiin salaa asentamassa ns. helvetinkone eli välittömästi vahinkoa tuottava esine. Tällä kertaakaan ei ollut åkerblomilaisten onni myötäinen, sillä helvetinkone räjähtikin väärään aikaan.

Lopulta keinot vain kovenivat. Nyt palkattiin neljä miestä toteuttamaan murha. Oli perjantaiaamu 25. heinäkuuta vuonna 1924 kello kymmenen. Nimismies Wenelius oli tulossa veneellä Sannanrannalta huvilaltaan isänsä ja Gerda- sisarensa kanssa kohti kaupunkia. Hän oli juuri saapunut kanavan suupuoleen nykyisten Halkokarin venevajojen kohdalle, kun naamioitunut mieshenkilö ampui häntä kohti kuusi laukausta Mauser-pistoolilla venevajojen välistä.


Näistä ammutuista laukauksista peräti neljä osui nimismieheen ja kaksi hänen sisareensa. Sisar haavoittui pohkeeseen ja sääreen. Nimismies Wenelius loukkaantui vaikeasti. Kuulat lävistivät hänen molemmat ranteensa, yksi kuulista osui reiteen ja neljäs kuula tunkeutui selästä hartioiden välistä vartalon läpi tullen rinnan puolelta ulos. Weneliuksen isä, joka oli säilynyt vahingoittumana, nousi veneessä seisomaan huutaen "Kuka piru siellä ampuu?" ja ohjasi veneen maihin. Myös nimismies Wenelius pääsi maihin itse ja yritti juosta, mutta kaatui hetken kuluttua maahan sanoen "Minä kuolen." Wenelius ei kuitenkaan kuollut, mutta hän oli kaupungin sairaalassa pitkän aikaa hyvin kriittisessä tilassa. Pian ampumisen jälkeen Wenelius oli kertonut, että häntä oli uhkailtu åkerblomilaisten taholta.


Yllä: Suntin venevajojen seiniin on kiinnitetty mielenkiintoisia infotauluja venevajojen omistajista ja historiasta. Mainitaanpa siellä tässä yhteydessä myös ampumavälikohtauksestakin tietoa!

Tapahtuneella oli silminnäkijänä Aarne Pelo, joka haki samaan aikaan  sianruokia kaupungista Elbaan soutamalla ja sieltä Töysänmäen kautta Harrbodan huvilalle. Nyt, kun hän oli soutamassa kohti kaupunkia, hän sattui juuri näkemään ampumisvälikohtauksen Suntissa ja hälyytti paikalle poliisit.

Alkoi tietysti kova jahti ampujien kiinni saamiseksi. Siihen osallistui poliisien lisäksi suojeluskunnat sekä vapaaehtoisia. Pian kävi ilmi, että ampujat olivat Suntinsuussa nousseet veneeseen ja lähteneet Perhonjokisuuta pitkin Ullavan ja Kaustisen kautta ylämaahan päin. Heidät saatiinkin kiinni Jyväskylässä, josta heidät kuljetettiin takaisin Kokkolaan ja tunnistettiin åkerblomilaisiksi -liikkeen sisärenkaan jäseniksi. Tutkimuksissa ilmeni, että lahko oli organisoitu toimimaan skaaroissa eli sisäkkäisissä piireissä. Lahkon sisin piiri oli luvannut kuoleman uhalla totella sokeasti Mariaa.


Annikki Wiirilinna on haastatellut aikoinaan artikkeliin entistä myymälänhoitajaa, Vilho Karjalaista. Karjalainen joutui tapauksessa myös todistajaksi Suntinsuun tapahtumien oikeudenkäyntiin. Karjalainen kertoi, kuinka oli kesätuuraajana Ullavan KPO:ssa. Eräänä kesäpäivänä myymälänhoitaja Karjalainen oli havahtunut Kälviän suunnasta saapuneeseen outoon seurueeseen. Kolme miestä oli ajanut polkupyörillä vetäen perässään nuoran avulla väsynyttä pyöräilijää. Näiden neljän pyöräilijän perässä tuli vielä kaksi muuta pyöräilijää. Karjalainen kertoi miesten tulleen kauppaan ja ostaneen Hangon keksiä ja limonaatia.

Karjalaisen epäilykset olivat heränneet ja hän oli hetimmiten soittanut Ullavan poliisi Hirsikankaalle kertoen, että jos jossain lähistöllä on sattunut tapahtumaan jotain pahaa, niin hän tietäisi, ketä saattaisi epäillä. Poliiisi oli päättänyt tehdä tarkistussoiton Kokkolaan, mutta linjat olivatkin poikki ja niinpä hän päätti käydä seuraavana aamuna Kokkolaan mennessään suoraan poliisiasemalla.


Kävikin niin, että tuntomerkit sopivat murhayrityksen tekijöihin. Kokkolan poliisit ottivat yhteyttä Jyväskylän suuntaan, jossa pantiin miehiä etukäteen vartiointiin saapuvaa joukkiota kiinni ottamaan.

Karjalainen joutui todistamaan käräjillä ja siellä hän oli sanonut "Se oli tuo kaunis mies ja toinen hänen kanssaan. Tämä herra oli niin kaunis, että jos hän olisi ollut nainen, niin olisin rakastunut häneen." Syytetyt olivat yhteen ääneen huutaneet, että Karjalainen on väärän valan tehnyt mies ja että he tulevat syyttämään karjalaista väärästä valasta.

Marian sisäpiiriläinen,  Wartiovaara,  vangittiin tammikuussa 1927 ja hänet tuotiin Kokkolaan vielä kuulusteltavaksi asiasta. Mutta olisikin ollut liian pliisua, jos kaikki olisi mennyt ongelmitta. Kun toista pääsyytettyä, Maria Åkerblomia,  tuotiin Kokkolaan junalla, hän keksi pyytää vartijoilta pääsyä junan vessaan. Sieltä junan vessan ikkunasta Maria siten keksi paeta. Maria hyppäsi pois talvisessa kelissä Kruunupyyn kohdalla piiloutuen metsään vailla päällysvaatteita ja ohuissa sukissa. Etsijät kuitenkin löysivät hänet muutama tunti myöhemmin jälkiä seuraamalla kuusen alta havujen peitosta.

Marian onnistui paeta saman asian käsitelyn yhteydessä vielä toistamiseenkin - tällä kertaa Kokkolan poliisiputkasta. Häntä odotti kaltereiden edessä Essex - merkkinen auto yön pimeydessä. Auto kuljetti hänet kovaa vauhtia Tampereelle. Sieltä matka jatkui niin, että pienikokoinen Maria piilotettin pyykkikoriin ja kuljetettin Helsinkiin Toivolan huvilaan. Kymmenen päivän kuluttua Maria kuitenkin löydettiin huvilalta ja polisiisit pidättivät hänet uudelleen.

Maria Åkerblom ja metsänhoitaja Wartiovaara tuomittiiin heinäkuussa 1927 Kokkolan raastuvanoikeudessa viidentoista vuoden kuritushuonerangaistukseen yllytyksestä murhaan ja väärään valaan. Myöhemmin Vaasan hovioikeus laski Wartiovaaran tuomion kahteentoista ja Åkerblomin kolmeentoista vuoteen. Myöhemmin korkein oikeus alensi tuomion kahdeksaan vuoteen. Åkerblom yritti vielä paeta jopa Hämeenlinnan naisvankilastakin, jonne hänet oli siirretty aikaisempien karkuyritysten vuoksi. Pako päättyi kuitenkin pakoauton törmättyä sillankaiteeseen.

Vankilasta päästyään Åkerblom jatkoi elämänsä Helsingissä. Wartivaara avioitui vuonna 1936 Lydia Lindroosin kanssa - en tiedä miten yhteys Marian kanssa lopulta kuivui kasaan...



LÄHTEET:

Kokkola.fi. Mikä nainen oli Maria Åkerblom? [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/mika-nainen-oli-maria-akerblom/] Luettu 1.6.2017.

Kokkola.fi. Unissasaarnaaja Maria Åkerblom. [http://www.kokkola.fi/meresta_noussut_kaupunki/itsenaisyyden_aika/itsenaisyyden_ajan_alkutaival/unissasaarnaaja_maria_akerblom/fi_FI/unissasaarnaaja_maria_akerblom/] Luettu 10.7.2017.

Kokkola.fi. Åkerblomilaisuus - 1920-luvun lahkoliike Kokkolan seudulla II. Keskipohjanmaa 18.3.1968. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/akerblomilaisuus2/] Luettu 7.7.2017.

Kokkola.fi. Åkerblomilaisuus - 1920-luvun lahkoliike Kokkolan seudulla V. Keskipohjanmaa 12.4.1968. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/akerblomilaisuus5/] Luettu 11.7.2017.

Kokkolan kaupungin historia, osa IV.1994. s.529-531, 633.

Murhayritys Suntinsuulla. Kulttuuriperintöreitti. [https://kulttuuripyoraily.wordpress.com/2015/08/05/murhayritys-suntinsuulla/] Luettu 7.7.2017.

Wikipedia. Eino R. Wartiovaara. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_R._Wartiovaara] Luettu 11.7.2017.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti