keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesäaamuna kaupungissa

Olen tavattoman aamu-uninen. Siksi harvoin vapaa-aikana lähden mihinkään aikaiseen innosta puhkuen. Joskus kuitenkin aukeaa mahdollisuus.

Vein nuorimmaiseni rippileirille aikaisin eräänä lauantaiaamuna. Pojan hyvästeltyä oli höntti olo. Kello ei ollut vielä yhdeksääkään ja minä jo liikkeellä.:)

Ajelin kohti keskustaa. Käännyin Isokadulle ja pistin auton parkkiin. Aina vaan höntimpi olo, sillä autoni oli ainut koko pitkällä keskustan kadulla. Tajusin, että kappas vain, liikkeetkin ovat vielä kiinni.

Nousin autosta ja lähdin aamukävelylle. Ja todellakin- tunsin olevani kaupungissa yksin!




Päätin kuvailla keskustan kukka-asetelmia. Suomi 100-juhlavuoden vuoksi monessa kaupungin kukka-asetelmassa on sinivalkeaa.


Kaupunginkirjaston kohdilla värimaailma muuttui punaiseksi.




Kaupungilla on salaisuutensa kukkien kasteluun! Suurimmissa  kukka-asetelmissa käytetään ns. tihkukastelujärjestelmää eli kukkapenkin pinnalle on kieritelty kasteluletku, joka on yhteydessä vesijohtoverkkoon ja veden määrää säädellään sulkuventtiilillä. Puutarhatyöntekijät avaavat aamulla hanat ja seuraavat, milloin vettä on tihkunut istutuksille tarpeeksi. Kuumina päivinä kastellaan myös käsin. Luin tämän netistä. Enpä ole tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi. Tuntuu, että kaupungin kukat kasvavat ja kukoistavat kuin itsekseen, omat nääntyvät heti, jos on muutaman päivän  reissussa...Olinpa naivi!



Taas koin ahaa-elämyksen: Persilja näyttää kukkien seassa tosi kivalta, ryhdikkäältä reunuskasvilta ja on edullinen lisuke kylvettäväksi  peitttokasviksi välitilaan muiden kasvien rinnalle!



Kaupungin rauha mykisti minut uudelleen ja uudelleen. Todellakin autoista vapaa keskusta! Mitähän sanoisi turisti, joka tulisi vaikka Kiinan ihmisvilinästä  tänne tähän aikaan? Miten tuleekaan mieleen V.A.Koskenniemen runo "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin..."


Nämä kaupunkikeskustassa  olevat tervatynnyrin muotoiset kukka-astiat ja penkit ideoitiin kaupunkiimme asuntomessukesänä 2011. Tynnyreissä on kasteluritilät ja vesisäiliöt. Alumiiniset ritilät on peitelty kankailla, joiden päälle on laitettu multa ja kukat. 


Naakkapuiston ohi kulkiessani huvitti: on varmaan ollut vaikeaa keksiä puistolle nimeä:)))Tai eihän Naakkapuisto taida ihan se virallisin nimi olla.  Kuitenkin. Naakat uskollisina puistonvartijoina...
Naakoista on tehty jokusia runojakin. Risto Rasalla on tällainen:"

"  Jos olet onnekas,
kuulet naakan laulavan
kivisistä nuoteista. "



Varmaan olisi pitänyt jäädä kuuntelemaan pidemmäksi aikaa, millaisia nuotteja naakoilla oli ollut tarjolla... Mutta hei, tuon runonhan voisi laittaa kauniisti kylttiin esille puistoon! Ihmisillä pitäisi olla enemmän aikaa vain olla ja kuulostella. Pidän sitä ehdottomana luovuuden edellytyksenä. Kiireessä ei voi luoda mitään todella uutta tai merkityksellistä...


Olen aina pitänyt raatihuoneen edustan kukista. Ne  on hyvin suunniteltu näyttävän rakennuksen edustalle.



Nämä valkeat  runkoruusut ovat aivan ihanat!


Mannerheiminaukion kukat ryöpsähtävät taas takaisin Suomi 100-teemaan.





Katu on Mannerheiminaukiolta rautatieaseman suuntaankin täysin autio! Tässä vaiheessa kello on jo pitkästi yli yhdeksän...



Jatkoin kävelyä siirtyen Suntin rannan tuntumaan. Huvittuneena totesin, että suurin osa rannan sorsistakin nukkui vielä! Tunsin itseni tässä vaiheessa ihan zombieksi - minä aamu-unisista unisin yksin valveilla koko maailmassa.:/

 

Eskonsaari Suntin keskellä näytti kesäiseltä.


Tyyneen veteen heijastuvat talot...voi kuinka kaunista!



Tässä vaiheessa pari kaupungin puistotyöntekijää tulee vastaani polkupyörillä haravat tankoihin nojaten. En tiennytkään, että he työskentelevät myös lauantaisin. No, siistä on! Nuori poika suhahtaa työntekijöiden ohi pyörällään liian läheltä. Toinen naisista huutelee pojan perään, että voisi vähän katsoa, miten ajaa. Mutta poika on jo äänten ulottumattomissa. 

Sen verran tässä kohdassa työ palaa loman keskeltä esiin, että väkisinkin huomaan prosessoivani paikkaa ja sen käyttömahdollisuuksia.  Hymyilyttää ja päätän, että tuon oppilaani jonain kauniia syyspäivänä tänne kivikatsomoon. Voisivat vaikka ideoida runoja tässä istuskellessaan Suntista, sorsista tai ihan mistä vaan ja esittää toisilleen.

Netistä löydän myös tiedon, että joku muukin on ideoinut tätä paikkaa. 25.8.-17 klo 21  on varmaankin Kokkolan venetsialaisviikonloppu ja silloin juuri tässä kohdin on mahdollisuus nähdä "Illuminata"-esitys. Sitä markkinoidaan tulen ja esittävän taiteen mestariteoksena. Esitys tapahtuu Eskonsaarella ja Suntin rannoille syttyvät tuliveistokset, jotka elävät musiikin tahtiin ilmentäen jokainen omaa tarinaansa, historiaa, kulttuuria, ihmisiä...Eli luvassa siis tulipatsaita,  pyrotekniikkaa ja musiikkia



Käyn kävelyllä Englanninpuistossa saakka. Kuvailen siellä uudenkarheaa  muistomerkkiä, josta enemmän erillisessä postauksessa joskus. Takaisin kohti keskustaa palailen toista puolen Sunttia kulkien.


Aamukävelyllä oleva mies Suntin liepeillä lukee keskittyneesti kaupungin infotaulua menneistä ajoista.  Historiaa on ympärillä paljon, jos tietää katsoa. Suntin reunustan kivissä on  kiinnitettyinä metallirenkaita, joihin ennen kiinnitettiin veneet, kun tultiin Sunttia pitkin kaupunkiin. 


Keväällä, kun minusta tehtiin  lehtijuttua blogiini liittyen, kerroin toimittajalle, että joskus leikittelen ajatuksella, mitä kaikkea Suntissa voisi tehdä. Englannilla on Thamesinsa, Ranskalla Seinensä, mutta Kokkolallakin on oma Sunttinsa! Vaatimattomastakin asiasta voi tehdä hienon, jos osaa muotoilla asian kauniisti ja osaa arvostaa sitä. Tulee mieleen ruotsinkielinen naapurini, joka kertoi kerran, että hänellä on tosi hieno rotukoira. Anoppi ihmetteli, että niinkö. -Joo, se on "byrakoo." (kuvittele äänenpaino ranskalaisittain) Anoppi ihmetteli entistä enemmän, kunnes naapuri naurellen kertoi sanan muodostuvan ruotsin murteella sanoista kylärakki "by+ rakko..." Ihan yhtä hienolta voi saada Suntinkin kuulostamaan!


Kerroin, kuinka mielikuvissani Suntinsuulla olisi näissä renkaissa kiinnitettyinä  pieniä soutuveneitä, joita saisi vuokrata. Muistoissani palasin tässä vaiheessa kesään 1985, jonka vietin Englannissa Oxfordissa ja puuhaan nimeltä "punting." Tätä on vähän vaikeaa kääntää, mutta kai tarkoittaa sanana kuta kuinkin sauvomista. Silloin vuokrasin ystävieni kanssa Thames-joessa tarjolla olleen riemunkirjavan  puupaatin ja punttasimme pitkin Thamesia. Voi jestas oli kivaa! Tästä klikkaamalla näet, millaiset olivat nuo vesijettimme:) Onko joku muu kokeillut tätä?


Kuvasanallista ohjeistusta punttaamiseen:) Meillä ehkä toimisi airot paremmin... Kuva lainattu täältä

Jatkan matkaa. Kävelen Suntin yli pienen sillan kautta. Saavun torille. Jopa siellä on hiljaista. Ja katsokaa myös, kuinka puhdasta. Puistotyöntekijät aloittavat varmaan työnsä aikaisin!


Torin kukka-astiat noudattavat samaa Suomi 100-väriä kuin Isonkadunkin kukkaset.


Kiepsahdan taas Naakkapuiston läpi.  Penkit ovat vielä tyhjät, enkä itsekään viitsi nyt  niihin istahtaa, vaikka se  voisikin olla aika kivaa. Tiedän, että autoni parkkiaika alkaa olla  käytetty. Sakot tästä aamusta enää puuttuisivat...


Kun saavun autolle, kello on jo yli kymmenen. Autoni on edelleen ainut auto koko kadulla:) Ei näy edes parkkipirkkoa. Ja jos olisi näkynyt, olisiko raaskinut aamunaikaista sakottaa... No, tämä oli hieno aamukävely läpi hiljaisen kaupungin. Kuvausrauha oli täydellinen!



LÄHTEET: Yle uutiset.  Kokkolassa 14000 kesäkukkaa - kastelua hoitaa oma keksintö. 
 [https://yle.fi/uutiset/3-7929674] Luettu 18.7.2017. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti