perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kaarlelan sankarihautojen muistomerkki


Kaarlelan kirkkoa vastapäätä kadun toisella puolella on vanha Kaarlelan siunauskappeli. Kappelin vieressä on sankarihaudat. Sankarihautojen keskellä on vaikuttavan näköinen muistomerkki. 


Tämä veistos on nimeltään Sankaripatsas (Frihetsmonument). Sen on tehnyt kuvanveistäjä John Munsterhjelm (1879-1925) ja se on valmistettu harmaasta graniitista.  Munsterhjelm oli tunnetun  taitelijasuvun poika, jonka ura jäi kesken varhaisen kuoleman vuoksi. 


Musnsterhjelm tunnetaan Suomen mitalitaiteen uranuurtajana. Hän on myös suunnitellut  kaikkiaan 22 vapaudenpatsasveistosta eri puolille Suomea.  Ähtävän kirkkomaalla on hänen  kaatuneitten muistomerkki, samoin Kannuksessa.  Myös Joensuussa on hautausmaalla Munsterhjelmin   tekemä muistomerkki Vapaussodan sankarivainajille. Niin, ja onhan Mannerheiminaukiolla Kokkolassa myös Munsterheimin Vapaudenpatsas! Munsterhjelm suunnitteli kaikkiaan 22 vapaudenpatsasta.  Muina töinä mainittakoon Munsterhjelmin pronssipatsas Jean Sibeliuksesta, joka  komistaa edelleen Ainolan seinää.  




Patsas paljastettiin 6.9.1920. Patsaassa on korkea kivipilari, jonka päällä  on  alaston ja haavoittunut sotilas. Sotilaalla on selkänsä taakse  vierinyt kilpi, joka on kiinni vasemmassa käsivarressa. Sankari, joka on nöyryyden merkkinä pää alaspäin, puristaa kädessään miekkaa, joka assosioituu katsojan mielessä ristiksi. 

Riitta Kormano kertoo tutkimuksessaan, että taiteilijat usein käyttävät  terästään  katkenneen miekan puristamista vertauskuvana  sodan päättymiselle, kuolemalle tai viimeiselle viestille. Kormano mainitsee, että Munsterhjelmin veistoksessa sankarin ele tekee valkoisista sotureista kristinuskon puolustajia, pyhän sodan sankareita. Hän toteaa myös, että sotilaan alas painunut pää ja katkennut miekanterä kuvaavat taistelun päättyneen ja uhrin nostavan aseensa  ylös  kuoleman hetkellä Jumalan kunniaksi sekä voiton merkkinä. 

                                 

Kormanon tutkimuksessa selviää  monia mielenkiintoisia asioita. Hän kertoo, että Suomessa on neljä alastonta heerosta (=tarusankaria, puolijumalaa)  esittävää vapaudenpatsasta, joista tämä Kaarlelan vapaudenpatsas on yksi. Patsaassa jäljitellään antiikin aikaa ja  sankari ei ole täysin alasti, vaan kietoutunut viittaan säädyllisyyttä korostaen. 

Kormola mainitsee, että itsenäisyytemme alkuaikoina Suomessa vapaussodan veistossankarit pyrittiin esittämään juuri kreikkalaisheerosten ja -jumalien autonoomisuutta korostavina, hallitun valppauden perikuvina. Oli tarkoitus, että sotasankarikuvat ilmentäisivät tahtoa ja  taistelijamentaliteettiä, sekä myös heijastelisivat  maskuliinisia kansalaisideaaleja. 



Pylvään yläosaa kiertää teksti  teksti ruotsiksi:
"De föllö i strid för hembygd, fosterland, lag och rätt."
Patsaaan alaosassa eri puolilla on vuosiluvut 1918,  1939-1940 ja 1941-1944. Ne viittaavaat Vapaussotaan, Talvisotaan ja Jatkosotaan. 


Kuvanottohetkellä vietettiin kaatuneiden muistopäivää ja sen vuoksi patsaan vieressä on sotilaat. Patsaan juureen laskettiin myös tällöin muistoseppeleitä.






Kaarlelan hautausmaan suunnitellut  hautausmaa-arkkitehti Ilmari Wirkkala (1890-1973) ohjeisti sankaripatsaita koskevia veistoksia vuonna 1918 toteamalla:" Meillä on omaa paitsi maakuntavaakunat, joita voipi käyttää, vain eräs rakas ja raskas muisto  verisimmästä  taistelusta - kuusen oksa, joka sommiteltuna  voipi koristaa kaikkien niissä taisteluissa kaatuneiden patsaita - ja toinen merkki, joka on kaikille kristityille yhteinen - risti. "

Kormola kertoo havunsidontaperinteen siirtyneen  toisen maailmansodan sankarihautauksiin. Havuseppeleet ja - peitteet vahvistivat hänen mukaansa kuusenoksien arvoa sankarikuoleman symbolina.

Pidän kovasti  noista havuseppeleistä.  Ensinnäkin yhdistän havuseppeleet  useampiin hautajaisiin, joihin osallistuin lapsena. Hautajaisten erityinen, arvokas ilmapiiri yhdistettynä  kauniisti muotoiltuihin seppeleisiin teki minuun jo silloin  voimakkaan vaikutuksen. Kauniit ja karut, sopivat mielestäni kauniisti sankarivainajille. Muutoinkin yhdistän kuusen vahvasti hautajaisiin. Havutetaanhan haudat vieläkin,  kun arkku on laskettu maan uumeniin. Oman isoisäni  - sankarivainaja hänkin  - hautajaiskuvassa vuodelta 1942 arkku on isoisäni kotipihassa  saattoväen ympäröimänä. Kun ihmettelin joskus,  miksi arkun vieressä on pieni kuusi, vanhempani totesivat, että se oli ennen hyvin yleinen tapa. Yleensä arkun jokaisessa neljässä nurkassa oli  pieni kuusi. Olisi mielenkiintoista kuulla tästä perinteestä joltain siitä enemmän tietävältä!


LÄHTEET: 

Kuvagalleria Juha Hotari. Kokkola Kaarlelan kirkko. [https://hotarju.kuvat.fi/kuvat/Sankarihautausmaat/Kokkola_Kaarlelan_kirkko/] Luettu 28.7.2017.

Riitta Kormano. Sotamuistomerkki Suomessa. Voiton ja tappion modaaalista sovittelua. Turun yliopiston julkaisuja 2014. [https://core.ac.uk/download/pdf/39965672.pdf] Luettu 28.7.2017. 

1 kommentti: