Tällä kertaa lyhyt postaus. Video tulee minulle niin rakkaasta Kaarlelan kirkosta. Sinänsä mystistä, että olen tuohon kirkkoon niin kiintynyt. Se ei ole lapsuuteni kirkko, minua ei ole siellä edes vihitty. Olen vuosien aikana lukenut Kaarlelan kirkon historiasta niin paljon, että ehkä siksi olen niin sinut sen kanssa.
Olen soittanut ja laulanut kirkossa useamman kerran. Oppilailleni tapaan sanoa, että jokaiselle ihmiselle pitäisi suoda mahdollisuus laulaa kirkossa yksin. Vanhojen kirkkojen akustiikka on huikea!
Minä en ole sitten nuoruusvuosien jälkeen paljoakaan laulellut. Soittaminen on helpompaa. Laulu vain jotenkin jäi kaiken muun jalkoihin, vaikka nuorempana sitä opiskelinkin. Kuoroihminen en ole ikinä ollut...Tällä kertaa halusin kuitenkin kunnioittaa niin rakkaan appeni muistoa ja omistaa lauluni hänelle.
Laulun valinta - yleensä vaikeaa, mutta tällä kertaa tiesin, että on vain yksi laulu, jonka haluan laulaa. Viis siitä, että laulu on äärettömän vaikea, viis siitä, kompuroisinko, halusin laulaa sen vain "Afalle, " elämänsä niityillä karjaa paimentaneelle...
Läheisen hautajaisissa ei ole helppo laulaa. Muutamaan kertaan meinasi itku vallata mieleni...Sen kuulee äänestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti