lauantai 18. heinäkuuta 2015

Guardia Nuevan kesäkonsertti Naakkapuistossa


Blogipäivitys tulee tällä kertaa Naakkapuistosta eli Chydeniuksen puistosta Kokkolan sydämestä. Lauantai-iltana  siellä soi ilmainen  Guardia Nuevan kesäkonsertti. Pakkohan sinne oli vääntäytyä kaiken muun kiireen keskellä - nautin aina orkesterin taidokkaasta soinnista ja pitihän siitä blogipäivitys aikaiseksi  kesän kunniaksi saada.

Seurailin etukäteen huolestuneena sääennusteita. Päivä oli seesteinen ja aurinkoinen, mutta vesisateen povattiin alkavan klo. 18  - samaan aikaan kuin konsertinkin. Ja niinhän siinä kävi: autolta puistoa kohti askeltaessa nenänpäähäni ropsahti jo  ensimmäiset pisarat;/ Voiko kesäkonsertilla olla edes sateisena kesänä niin huono tuuri? Näköjään voi?

Edelläni kohti puistoa käveli vanhemman puoleinen pariskunta isäntä kuului jurputtavan, että ei siellä paljon ketään kuitenkaan oo. Parempi puoliskonsa tokaisi "Älä aina jaksa olla niin negatiivinen." Ja niinhän siinä kävi, että kun puiston laitamille saavuttiin, oli väkeä paikalla jo pilvin pimein!


Katettu esiintymislava komeili Keski- Pohjanmaan Liiton edustalla.  Nopeimmat olivat valloittaneet liikenteeltä rauhoitetulla kadulla olevat 300 istuinta. Rinteisen puiston täydeltä oli sitten tilaa asettua muutoin mihin tahtoi.

Idea kesäkonserttipaikasta on mainio. Vertainen kutsuukin puistokonserttitilaa Kokkolan kammariksi. Myös tapahtuman aikatalutus on erinomaisesti ajoitettu viikonlopulle, jolloin Kokkolassa kuhisee paljon turisteja. Antaa hienon kuvan Kokkolan kulttuuritarjonnasta!

Tie estradille ei ollut helpoin mahdollinen:)


Orkesteria johti tuttuun tapaan Raimo "Rami" Vertainen  ja solisteina kuultiin paljasjalkaisia kokkolalaisia  eli tangokuningas  Matti Korkialaa sekä  Ykspihlajasta paikalle saapuneita Satamakadun Seireenejä.


Valitsin sateen uhatessa paikakseni viereisen kiinteistöön seinän. Kuvat tulevat siksi hieman kulmasta, mutta tärkeintä oli, että kamerani säästyi vedenpaljoudelta. Tunnelma oli tiivis ja vierustovereiden kanssa tuli vaihdettua huumoripainotteinen  sana jos toinenkin sateenvarjojen alta.









Konsertti kesti puolisentoista tuntia. Suurin osa yleisöstä oli sitkeitä sissejä, mutta ymmärtäähän sen, että jos pukeutuminen ei ollut sadekelille sopivaa, kastui ja tuli kylmä. Osa katsojista poistui, muttei suinkaan huonon musiikin vuoksi. Ja toisaalta paikalle saapui koko ajan myös uusia kuulijoita.  Tosin istumapaikat eivät enää olleet kysyttyjä:)


Anders Chydeniuksella patsaansa huipulla olisi ollut todellinen näköalapaikka, mutta mies vain sinnikkäästi katseli päinvastaiseen suuntaan. Vertainen totesi, että Antti valvoo yleisöä:) Chydenius oli itsekin sen verran musikaalinen heppu, että todennäköisesti olisi nauttinut hyvästä musasta!


Rummuissa oli Timo Roiko-Jokela. Tuttu mies - meillä on jopa yhteisiä sukulaisia:)


Kaikkia ei sade haitannut ollenkaan. Sade - mikä ihan tekosyy asettautua lähetysten sateenvarjojen suojiin...


Vertainen totesi lavalta, että näkymä puistoon sateenvarjojen kera näyttää upealta. Itsekin ajattelin, että olisipa saanut hienon ilmakuvan! Tällä kertaa se tosin jäi haaveeksi  -  minulla oli täysi työ taituroidessani sateenvarjon ja kameran kanssa. Selfiekepin sijaan ajattelin, että olisipa joku keksinyt, kuinka kameran saa kiinnitettyä sateenvarjon kahvaan...



Alla kuvassa vasemmalla kapellimestari Raimo Vertainen, tangokuningas Matti Korkiala ja Satamakadun seireenit. Saimme kuulla paljon hyviä tangoja, mm. Sä et kyyneltä nää , Tango Poesi, brasilialainen Cocabana, , Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ,Täysikuu, Sataman Valot, Joosef, Joosef, Kerran saavut satamaan, Hopeinen kuu, Sinitaivas, TicoTico ja vaikka mitä!


Tässä koko lava...Välillä jouduttiin siirtämään pianoa  ja kajareita, kun satoi kaikkein rankimmin...


Takana oleva rakennus oli aika hieno tausta orkesterille... Kuvassa alla  taitaapi olla harmonikkataiturit  Martina Hägg ja Sonja Vertainen sekä illan kapellimestari.


Sade jatkoi tipotteluaan konsertin loppuessakin. Uskon, että ihmiset olivat kuitenkin tyytyväisiä kuulemaansa. Minä ainakin olin.



Toivottavasti hieno konsertti saa jatkoa muinakin kesinä, vaikka Vertainen konsertin päättyessä totesikin, että seuraava ulkoilmakonsertti onkin sitten talvella, kun on -30 astetta. Mitähän soittimet tästä tykkäisivät?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti