sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kokkolan majakat ja linjaloistot:Krunnin lyysi

Kokkolan merialueella sijaitsevalla Krunnin eli Poroluodonkarin saaren pohjoisosassa sijaitsee maamme vanhin kalastusloisto. Tästä käytetään nimeä Lyysi.
 
Matkaa Krunniin on mantereelta kymmenisen kilometriä.  


 
Tällä karilla sijaitseva kalastusloisto on liikenneviraston omistama. Se rakentuu teräsmastosta ja sen valoloistosta. Loisto on hyväkuntoinen ja sen kuntoa tarkastellaan vuosittain.
 
 
 
 
Krunnin kalaloisto on rakennettu 1700-luvulla. Lyysi on peruskorjattu 1990-luvun lopussa.

Entisinä aikoina lyysissä kalastajaperheiden vaimot ja lapset pitivät syksyisin merkkitulta saarelle pyrkiville kalastajille. Ennen lyysin rakentamista paikalla pidettiin nuotiota, pystyvalkeaa, jonka suojana oli maapuolella rakennetut hirsiseinät ja meren puolella lasiseinä. Kun yhteisö vaurastui, hankittiin nuotion tilalle öljylamppu, jota ei tarvinnut alituisesti vahtia. Öljylamppu vietiin lyysin torniin




Lyysin kalastusloisto on tehty matalan kivijalan varaan. Itse rakennus on kuusikulmainen ja puurakenteinen. Kattona on pärekatto. Kapeassa lyhtytornissa on pidetty merkkivaloa kalastajille. Nykyään Lyysin seinät ovat joka suuntaan umpinaiset.



Aikoinaan Lyysi kätki sisäänsä  kivisen kiukaan jossa pidettiin tulta.
 Krunni on ollut erityisesti kälviäläisten silakanpyyntipaikka 1550-luvulla. Vilkkainta kalastus oli 1800-luvulla.
.

Lyysin nimi juontaa juurensa ruotsinkielisestä sanasta lysa eli loistaa, valaista.


 
 
Lyysin sisätilassa on vieraskirja, jossa on paljon vierailijoiden nimiä.
 

Ruotsalon  kyläkirjassa on Matilda Järven muistelmia Krunnista. Sama teksti on ollut Keskipohjanmaa-lehdessä nro 209 vuonna 1958. Tässä lainaus Matildan muistoista koskien Lyysiä:

"Siellä Krunnin meren puoleisella kalliolla oli erikoinen lyysi - ja onhan se kai vieläkin - jossa poltettiin valkeaa, jotta miehet yön pimeydessä osaisivat tulla kotiin. Meren puolella siinä on lasiseinät, mutta maan puolella takkapiisi, jossa poltettiin "pystyvalkeaa." Illan hämärän tultua valkea sytytettiin ja vartiomiehen oli alinomaa lisättävä halkoja uuniin, jottei tuli sammuisi. Monet syysyöt minäkin siellä valvoin ja pidin valkeaa. Miehet olivat jossain kaukana mustan meren keskessä ja minä siinä valkaisevan ja merkkiä antavan lyysin tunnussa. Mutta se olikin meidän yhdyssiteenämme. Aamulla pimeän kadotessa sai tulikin hiipua, eihän sitä enää tarvittu. Sitten myöhempinä vuosina valkeapito lopetettiin ja alettiin käyttää öljylamppua, joka vietiin lyysin torniin. Mutta ei se varmaankaan niin hyvin  merelle näyttänyt kuin  kunnollinen avovalkea. Lyysimiehen virka  oli yleensä naisten tai muitten " vähäisten" hoidossa, miehiset miehet kun olivat merellä..."

Lyysin sisäseinistä on luettavissa monia puumerkkejä. Paljon tarinoita varmaan kätkevät nämä puiset seinät sisälleen...




LÄHTEET:

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kokkolan saariston hoito- ja käyttösuunnitelma. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90315/Etela-Pohjanmaan_julkaisuja_2_2011.pdf?sequence=4] Luettu 14.7.2014.

Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. [http://www.maaseutumaisemat.fi/wp-content/uploads/2014/02/EPO-raportti-maakunnalliset.pdf] Luettu 24.8.2014.

Ruotsalon kyläkirja. 2011. Krunni eli Poroluodonkari,  s. 75-78.

Ruotsalon kyläkirja. 2011. Matilda Järven muistelmat Krunnista, s. 79-81. 

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Poroluodonkarin kalastajayhdyskunta. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2921] Luettu 24.8.2014.
Vanhoja kuvia Kälviältä. Krunnin lyysi. [http://www.vanhakalvia.fi/galleria/displayimage.php?album=10&pos=61] Luettu 24.8.2014.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti