keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Väsy, väsy västäräkki ja muuta lennokasta

Tänään  on vuorossa lennokkaita juttuja:)
Aiheena siis linnut...
 
Naapurin isännän piti aloitella heinäntekopuuhia. Sitä ennen piti vanhaan traktoriin vaihtaa akku, jotta se käynnistyisi. Ei muuta kuin konepelti pois ja akun vaihtoon...Noo...Siinä vaiheessa naapuri soitti minulle, että halusit joskus kuvia linnunpesästä, olisiko vielä tarvetta...
 
Konepellin noston yhteydessä västäräkki ampaisi pakoon...Pesän se oli tehnyt juuri siihen akun päälle.:/
 
 
 
Västäräkin poikaset olivat vielä hyvin pieniä. Ne olivat korkeintaan pikkusormen kokoisia. Ja niin toisiinsa kietoutuneita, että niitä oli mahdoton laskea. Västäräkin poikaset lähtevät pesistään yleensä jo parin viikon ikäisinä -aivan jo etukäteen hirvittää, voivatko tuollaiset rääpäleet maailman myskyistä selvitä...
 
Hyväsydäminen isäntä totesi, että taisi jäädä akku vaihtamatta. Onneksi taloudesta löytyy toinenkin traktori, joten tämä vanha Valmetti saa vielä tovin  jatkaa hoivatyötä:)
 

 
 
Painoimme konepellin takaisin paikoilleen, ettemme häiritsisi lintuperheen eloa.
Illemmalla seurailin kotipihalla aikuisen västäräkin työskentelyä: se poimi nokkansa täyteen hyönteisiä talomme katolta ja lähti sitten tyytyväisenä lentämään pesälleen.
 
 
 
Pihan toisessa laidassa teputteli fasaanikukko. Naapurin kissa katseli  sen menoa kauempaa. Eivät olleet toisistaan kiinnostuneita. Minä käveleskelin hiljalleen kukon perässä, kunnes se katosi heinikkoon...
 
 
 
 Iltasella kuljeskelin kylätiemme laitamilla. Eräältä pellolta oli isäntä juuri tehnyt pyöröpaaleja. Pikkukuovit ottivat ilon irti tilanteesta ja napsivat maapohjasta itselleen ruokaa. Niitä oli varmankin viitisentoista ruokailijaa yhdesssä nauttimassa pellon antimista.
 

 
Kun jatkoin matkaani, lensi yksi pikkukuovi puhelintolpan päälle ja yritti kiinnittää kovasti huomioni itseensä. Etäämpänä sen poikanen teputteli pellolla, varmaankin kolmenkymmenen metrin päässä minusta. Emon kiihkeät komennot saivat poikasen kuitenkin suhahtamaan metsän reunaan piiloon...
 
 

Kun kerran äiti käskee...:)

 
Töyhtöhyyppä tepasteli arvokkaasti pellolla. Sen ympärystössäkin käveleskeli poikasia. Poikaset olivat kuitenkin pellolla niin hyvässä suojavärissä, etten viitsinyt kuvata.  Ei olisi multaisesta pellosta juurikaan erottunut.
 
 
 
 
Yksi linnuista kaarteli yläpuolellani. Tämä on tyypillistä töyhtöhyypille. Näin ne ajattelevat, ettei vihollinen huomaa poikasia:)
 
 
Palasin kotipihaani. Keväällä metsän laitaan  kiinnitetty pönttö  laulaa elämää. Sinitiaiset rakensivat sinne kevään korvilla kotinsa. Nyt pöntöstä kuuluu kovaa vikinää aina kun vanhemmat suhahtavat pönttöön ruokaa tuomaan.
 
Ihan laiskalta ei touhu vaikutakaan! Jään seuraamaan pöntön tapahtumia ainakin puoleksi tunniksi ja koko tämän ajan vanhemmat kuskaavat syömistä lapsosilleen. Noin puolen minuutin välein  uusi pikaruokalähetys kiitää nälkäisille nokille. Tiesittekö muuten, että sintiaisen poikaset painavat vain noin 2 grammaa kuoriutuessaan ja pesästä pois lähtiessäänkin vaivaiset 12 grammaa!
 
 

 
Illan iloksi pääsen seurailemaan vielä yhtä lintua. Se onkin hieman kookkaampi kuin edeltäjänsä. Olen seuraillut suopöllön lentoa likimain kuukauden verran kotitalon vastakkaisella pellolla. Välillä se hävisi pariksi viikoksi -ehkä oli hautomassa, mutta on nyt taas saalistuspuuhissa -varmaan sekin etsii poikasilleen ravintoa.
 
Pöllö kaartelee pellon yllä.On löytänyt hyvän apajan, sillä peltoaukean vieressä on vesioja ja  myyriä, hiirulaisia sun muita jyrsijöitä löytynee helposti. Jotakuta lintuakin se yrittää lähestyä ja huomaan, että vähäksi aikaa peltoaukean yltä muut linnut kaikkoavat.

 
Tällainen oli lennokas iltani.
 

 



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti